Korvatulehdus, korkea kuume, älytön flunssa ja vatsatauti. Koko tämä kombinaatio päätti hyökätä kimppuuni sunnuntaina 18.10.2015. Makaan yksiöni sohvalla tuijottaen tietokoneen näytöllä pyörivää elokuvaa miettien, että kahden päivän kuluttua pitäisi istua lentokoneessa ja olla matkalla kohti Portugalia. Korvissa särkee ja humisee. Kaikki äänet kuuluvat monta kertaa lujempaa kuin normaalisti. Kuumetta on mittarillinen, nenäliinoja kuluu siihen malliin, että niistä voisi tehdä pienen majan ja tuntuu kuin yskisi keuhkot pihalle. Eikä pidä tietenkään unohtaa sohvan ja vessan välistä rallia, joka muistuttaa vauhdiltaan Formula 1 Grand Prix -kilpailua. Kaiken keskellä toivon, että seuraavana päivänä olo olisi jo parempi.
Maanantaina herätessäni totean, että olo ei ole helpottanut lainkaan, se on mennyt ainoastaan pahemmaksi. Enää ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin perua lennot ja varata aika lääkärille. Kilometrin kävelymatka bussiasemalle tuntuu kuin kiipeäisi viimeisillä voimillaan Mount Everestin huipulle ja bussissa istuessa kylmä hiki valuu pitkin otsaa. Terveysasemalle päästyäni ilmottaudun ja jään odottamaan vuoroani. Hetkeä myöhemmin pääsen terveydenhoitajan luokse, joka katsoo korviini, toteaa "voi herranjestas" ja kutsuu lääkärin paikalle. Terveyskeskusreissun jälkeen poistun bussipysäkille neljä reseptiä rikkaampana.
Tätä kirjoittaessa olen ollut neljä-viisi päivää terveenä lukuun ottamatta pieniä flunssan jälkioireita. Olin siis hiukan yli kaksi viikkoa sairaana. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin hyvä ja asiat ovat järjestyksessä. Olen varannut uudet lennot ja ensi viikon alussa pääsen vihdoinkin lähtemään kohti Portugalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti